Näin perjantain kunniaksi ajattelin jakaa vähän ajatuksiani minua paljon mietityttäneestä aiheesta. Tämä aihe on lähiaikoina pyörinyt paljon mielessä ja herättänyt paljon ajatuksia. Olen pyöritellyt erilaisia kysymyksiä päässäni miljoonat kerrat ja miettinyt asiaa vaikka kuinka monelta eri kannalta. Olen myös lukenut paljon asiaan liittyviä kirjoituksia ja perehtynyt asiaan vähän syvemmin.
Eikö olisi hienoa, jos haukkuminen ja nimittely netissä voitaisiin muuttaa kehumiseksi ja kannustamiseksi? Jos me kaikki vaan hyväksyisimme toisemme juuri sellaisina kuin olemme ja tsemppaisimme toisiamme eteenpäin. Jos levitettäisiinkin enää vain positiivisia asioita toisistamme. Tiedän, melko mahdoton, mutta mielestäni hieno ajatus. Toinen mielestäni hieno ajatus pidettävänä mukana myös netissä on: Jos voit tehdä toisen ihmisen iloiseksi, tee se! Jos taas tiedät tekeväsi toiselle tieten tahtoen pahan mielen, mieti uudestaan. Miksi?
Ihan ensiksi haluan sanoa, että tämä kirjoitus on vain minun näkökulmani asiaan enkä halua kenenkään pahoittavan mieltään sen takia. Tämä asia on minulle noussut nyt hyvinkin tutuksi ja ajankohtaiseksi Temptation Island-ohjelman myötä ja se on koskenut sekä itseäni että rakkaita ystäviäni. Tiedän, että meistä jokainen on tiennyt mihin ryhtyy, kun on laittanut nimen paperiin ja päättänyt lähteä mukaan ohjelmaan. Onhan kyseessä kuitenkin suurta kohua herättävä ohjelmaformaatti, jonka tiedettiin herättävän ihmisten tunteita ihan laidasta laitaan. Minusta tälläisesta ohjelmasta kun on kyse niin kommentointi ja keskustelu netissä on vain hyvä asia. On suuri osa tällaisen ohjelman viehätystä, että jakson jälkeen voit tulla nettiin ihmettelemään ja analysoimaan muiden katsojien kanssa silmät pyöreinä, että "Mitä ihmettä siellä nyt oikein puuhataan?" Parisuhdeohjelmaan vapaaehtoisesti mukaan lähteneenä myös niin sanotusti "hyväksyn" sen, että parisuhdettani analysoidaan, kommentoidaan ja siitä ollaan vaikka mitä mieltä, välillä hyvin kärkkäästikin. En sano, etteikö tätäkin asiaa tietysti voisi kommentoida myös asialliseen sävyyn.
Mutta se yksi asia, mitä en edelleenkään ymmärrä on kenen tahansa ulkonäon haukkuminen netissä. Oli kyse sitten julkisuuden henkilöstä tai ei, niin ulkonäön haukkumista en itse hyväksy ollenkaan. Ulkonäkö kun on sellainen asia, minkä kanssa me kaikki olemme syntyneet eikä kenenkään ulkonäöstä pitäisi olla mielestäni mitään pahaa sanottavaa. On vain hienoa, että olemme kaikki erilaisia, persoonallisia itsejämme. Tiedän, että kauneus on katsojan silmissä ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta merkittävän eron tekee asiassa kommentoinnin sävy. Asian nimittäin voi ilmaista joko "No ei ihan minun tyyppinen, en pidä hiusten väristä" -tyylisesti tai "Hyi saatana, mikä läski ruma lehmä, vittu miten oksettavan näkönen naama!"-tyylisesti. Miksi sitten harmittavan usein näkee käytettävän juuri tuota jälkimmäistä tapaa? Voiko jonkun ulkonäkö herättää jossain muka noin vahvoja negatiivisia tunteita? Ja mistä tulee pakottava tarve jakaa ne julkisesti? Minkälainen olo on ilkeän kommentin kirjoittaneella jälkeenpäin? En osaa kuvitella tilannetta, jossa henkilö kirjoittaa inhottavan kommentin, julkaisee sen ja tuntee tämän jälkeen hyvän olon tai ylpeyden tunnetta. Mitä tällä henkilöllä liikkuu sillä hetkellä päässään, kun hän näkee kommenttinsa popsahtavan ruutuun ja lukee sen uudestaan kaikkine ilkeine sanoineen. Kaduttaako vai voiko jollekin oikeasti tulla hyvä mieli? Uskon, että monilla tällaisten kommenttien kirjoittajilla on itsensä kanssa jonkinlaisia ongelmia, koska en vain näe, että täysin itseensä tyytyväinen ihminen tuntisi minkäänlaista tarvetta kommentoida ikävästi jonkun toisen ulkonäköä netissä. Kyse on varmasti usein omasta epävarmuudesta tai esimerkiksi kateudesta. On surullista, että oman olon luullaan jotenkin huojentuvan toisen mollaamisesta.Entä ajatteleeko tällaisen kommentin kirjoittaja, miltä tuntuisi olla kommentoitavan ihmisen kengissä? Miltä ihan oikeasti tuntuisi lukea tuollainen kommentti itsestään, varsinkin jos kommentointi on jatkuvaa? Kyllä vahvankin ihmisen kuoren alle kolahtaa jossain vaiheessa jatkuva negatiivisuus.
Varmasti jokaista meistä on joskus haukuttu tavoin tai toisin, siis luulisi jokaisen tietävän miltä se tuntuu. Miksi siitä huolimatta, että tietää kuinka pahalta voi jonkun ilkeä kommentti tuntua, haluaa aiheuttaa tämän pahan toiselle ihmiselle? Entä käykö koskaan mielessä, että tällainen kommentointi voi aiheuttaa myös suurempia ongelmia? Mitä jos saisit jälkeenpäin tietää, että haukkumasi henkilö on ilkeiden kommenttien takia vielä vuosien jälkeen epävarma itsestään? Tai masentunut? Näkee painajaisia asiasta? Miltä silloin tuntuisi? Voinpa veikata, että tässä kohtaa (toivottavasti) kukaan ei sanoisi olonsa olevan hyvä. Netissä kirjoittelu anonyyminä on nykyään tehty niin helpoksi, että kynnys myös negatiiviseen kirjoitteluun on paljon pienempi. Erilaisia sivuja ja sovelluksia on niin paljon ja kuka vaan voi luoda profiilin tai esiintyä anonyyminä eikä tällöin tarvitse ottaa minkäänlaista vastuuta kirjoittelusta. Voi ajatella, että minkäänlaisia seurauksia ei tule vaikka haukkuisikin jotain. Itse ei joudu vastuuseen sanoistaan, mutta seurauksia on aina. Siellä ruudun toisessa päässä nimittäin.
Olen sinänsä iloinen, että tämä asia koskettaa itseäni vasta näin aikuisiällä, sillä tunnen osaavani sivuuttaa ilkeät kommentit enkä antaa niiden vaikuttaa siihen mitä ajattelen itsestäni. Jos taas mietin, että samanlaisessa tilanteessa olisin ollut teini-ikäisenä niin asia olisikin varmasti ihan eri. En voi edes kuvitella miltä 13-vuotiaasta Ninasta tuntuisi lukea jatkuvaa ilkeää kommentointia omasta ulkonäöstään, kaiken muun "teini-iän stressin" lisäksi. Tuossa vaiheessa muistaa olleensa niin herkässä tilassa, että inhottavalla kommentoinnilla olisi varmasti suuremmat ja ikävämmät seuraamukset. Siksi onkin hirveää ajatella sitä hurjaa määrää ilkeitä, pistäviä kommentteja ja haukkuja, jotka valitettavan paljon tuntuvat kuuluvan teini-ikäisten lähes päivittäiseen elämään. Joillekin se voi jättää jopa ikuiset arvet. Myönnän itse joskus teini-iässä syyllistyneeni ilkeään viestittelyyn ja nyt voin vaan miettiä, että mikä idiootti olenkaan ollut. Silloin ehkä ajatteli olevansa niin "kova" ja magee tyyppi ja asenne moneen asiaan oli vaan, että "Ihan vitun sama." Nyt jälkeenpäin jos pääsisin juttelemaan teini-ikäiselle itselleni niin kävisin kyllä pitkän keskustelun ja kertoisin, että ei se hei oo ihan vitun sama.
Eikö olisi hienoa, jos haukkuminen ja nimittely netissä voitaisiin muuttaa kehumiseksi ja kannustamiseksi? Jos me kaikki vaan hyväksyisimme toisemme juuri sellaisina kuin olemme ja tsemppaisimme toisiamme eteenpäin. Jos levitettäisiinkin enää vain positiivisia asioita toisistamme. Tiedän, melko mahdoton, mutta mielestäni hieno ajatus. Toinen mielestäni hieno ajatus pidettävänä mukana myös netissä on: Jos voit tehdä toisen ihmisen iloiseksi, tee se! Jos taas tiedät tekeväsi toiselle tieten tahtoen pahan mielen, mieti uudestaan. Miksi?
Ihan vain kehotan ihmisiä miettimään kaksi kertaa (tai vaikka viisi jos kaksi ei riitä) ennen kuin julkaisevat ikävän kommentin internetin ihmeelliseen maailmaan.
Ja loppuun vielä terveiseni niille, jotka tämän asian kanssa joutuvat kamppailemaan ja joita tämä asia koskettaa: Muistakaa se, että ilkeät kommentit kertovat enemmän sen kirjoittajasta itsestään kuin kommentoitavasta henkilöstä. Me ollaan kaikki just täydellisiä sellasina kun ollaan, ihan oikeesti.
Ihanaa viikonloppua kaikille ja terveisiä sateisesta Lontoosta!
-Nina Vanhatalo
